Janniksen,Kreikkalaisen jumalan sivut

Lomani Rodoksella on lähestulkoon ohi. On perjantai 1.8 ja istuskelen tuulisen rannan puoleisella rantapenkillä. Aurinko on laskeutumassa Turkin kallioiden taakse. Todistan tuota kaunista ilmiötä viimeistä kertaa tällä matkalla. Huomenaamulla Aurinkomatkojen bussi vie minut pois tästä paikasta. Huokaisen ja sytytän Assos tupakan. Kyllähän tänne voisi vielä jäädä. Aurinko on jo melkein vajonnut näkyvistä ja levittää oranssinväristä hehkuaan pitkin taivaanrantaa. Meren aallot nousevat rantaan muodostaen tyrskyjä. Huomaan myös pisaran poskellani. Olisiko se lentänyt tuolta aalloilta asti? Saattaa se olla myös kyynelkin. Aurinkoa ei enää näy. ____________________ Ystäväni ovat jo kaikki lähteneet Suomeen ja vieressäni penkillä on tyhjä paikka. Nyt on hyvä tilaisuus kerrata kulunutta lomaa. Tulin saarelle 5.7. Paikalla oli jo vastaanottokomitea Raimon, Jarin ja Jannen muodossa. Myös Seija ja Reijo sekä Lea ja Jorkka olivat vallanneet makuupaikat Rivieran altaalta. Taisipa siellä siskokset Sartsa ja Tartsakin olla. Ja Lenkkeri tietysti. Ja Tiina. Jotta loman sai polkaistua käyntiin, luovutin ensimmäiseksi baarin Jannikselle tukun rahaa tulevia juomia silmälläpitäen, että on sitten piikki auki tarvittaessa. Sitten se hurlumhei alkoi. Ensimmäinen mölkkykisa meni minulta ihan penkin alle, koska en ollut doupannut riittävästi. Kisan voitti kuitenkin Lahtelaislähtöinen JP Saarinen, joten voitto tuli kuitenkin kotiin. Viikon päästä toisen mölkyn voitti niinikään Pekka, Lahdesta hänkin. Tässä kisassa antauduinkin suoraan toimitsija vakanssille. Annoin parempien pelata. Voitin minäkin kyllä yhden kilpailun,laulukilpailun Demiksessä. Välimeren maiden piirikilpailun voitto lämmittää suuresti sydäntäni, vaikka Jari väitti, että voittoni oli ainoastaan surkeiden kanssakilpailijoideni pohjustama. Mutta niin tai näin, minä sain diplomin. Kävimme myös Jarin ja Jannen kanssa saarikierroksella yllättäen minä kuskina. Seitsemän veljeksen lähteellä ryömittyämme sen tunnelin läpi, palasimme lähtöpaikalle. Aurinko sattui juuri palatessamme yllättäen paistamaan ja tarpoessamme vuoren yli helteessä totesi Jari, että hän luuli lähteneensä autoajelulle, eikä patikkareissulle. Nauttiessamme virvokkeita paikallisessa keitaassa, huomasin Jannen päässä suurehkoita pisaroita. Tässä yhteydessä en käyttäisi nimitystä hikikarpalo vaan hikimansikka. Niin oli mies märkä. Janne totesikin lakonisen tyhjentävästi, että "enää en kävele vittu metriäkään". Muutaman päivän paikalla oltuani seuraamme liittyi yölennolla myös nuoruudenystäväni Eija. Uskoakseni hän sai positiivisen käsityksen ystävistäni ja ympäristöstä. Toivottavasti saamme taas ensi kesänä nähdä Eijan arvostelua Jarin tietokilpailuvastausmetodeista. Olipas pitkä sana. Täytyi oikein ottaa ryyppy puolivälissä. Possujuna ajelukin meni ihan niin kuin jälkeenpäin kuvittelinkin. Häiriökäyttäytymisenä. Meitä oli n. 10 ADHD tapausta viimeisessä vaunussa, joille oli annettu pussitolkulla juomaa mukaan.Se oli lähtökohtaisesti Jannen 50-vuotis juhlamatka. Samalla myös Päivin synttärireissu. Tultuamme takaisin lähtöpaikalle ja vaadittuamme uutta kierrosta, oli "muka" loput ajelut peruttu. Näin saatiin rymyporukkamme siirrettyä Caramellaan virkistyshetkelle. Caramellassa muuten vietettiin taas isolla joukolla ei-synttäreitäni. Ruoka oli erittäin hyvää ja juomaa riitti. Olenkin tässä mietiskellyt eri vaihtoehtoja ensikesän juhliin. Monta kesää on juhlia vietetty tuossa Jorgon baarissa, mutta jotain uutta kaivattaisiin. Kustantamani laivaretki on yksi vaihtoehto. Ehkäpä lähdemmekin ajamaan rallia carting radalle mikroautoilla. Palkintojakin voitaisiin jakaa. Ja päälle minigolf-turnaus. Epäilyttää, kuinka tuossa ehtii törpöttelemään ollenkaan kaiken urheilun ja mölkkyjen välissä! Täytyy myöntää, että tontilla olisin voinut olla enemmänkin. Loppuloman aikana siellä kyllä useammin viihdyinkin. Tontilla oleskeluun kuuluu olennaisesti myös tonttikieli, josta tässä vähän esimerkkiä: Rantavedessa ei pida kukkia, koska kivia saattaa menna suvalle pulluun.Tontille ei muoskaan tulla suomaan, ruuppaamaan vaan ja tuttoja nakemaan. Siella vain kannissa huoritaan. Kokonaisvaltaisesti loma meni hienosti, ilman konflikteja, ja sain tavata uusia, sekä entisiäkin tuttuja vuosien takaa. Esim. Blondi Markon kanssa sain viettää monet hersyvät hetket. Marko, sä oot Rock! Vahinko, että Reiska saapui saarelle vasta siinä eläkeläisryhmässä. Kiitokset mukavasta seurasta myös Saikulle, Miskalle ja Analle (mies maan päällä), sekä heidän naapureilleen Janskulle ja Teemulle. Mari ja Jouni, kiitos kohottavista keskustelutuokioista. Raimo ja Kemppinen, ilman teitä Rodos ei ole minun Rodos. Kiitos Päivi lomaseurasta kuin myös Anita. Sydämelliset kiitokset myös toiselle Päiville ja hänen miehelleen Jormalle. Kiitos ihanille Pialle ja Maijalle. Kiitos myös Tumpille, että olit mies krapulassakin. Kiitos seurasta myös Henkalle ja Reginalle. Regina saa nyppiä mua enskesänä. Teija, pirskahteleva luontosi on kuin kupliva shamppanja. Teea, olet enemmän, kuin tarvitsen. ____________Istun vielä hetken tuulisen rannan penkillä. Rantahiekalla vanha kreikkalainen mies pinoaa loput rantatuolit yhteen kasaan päällekkäin. Hänkin lähtee varmaan kotiin illalliselle. Tämänpäivän rantaelämä on loppunut. Joku musta koira käy vielä nuuskimassa paikkoja. Tumppaan tupakkani penkin viereen kivetykselle ja nousen ylös. kävelen hitaasti hotellilleni päin ja annan käteni kulkea tienvarren pensaikossa kuin jättäen viimeisiä hyvästejä näille kukkapensaille. Piipahdan vielä hotellin autiolla altaalla ja suoristan muutaman aurinkotuolin. Nyt on kaikki tehty. Nyt voin lähteä kotiin. .......Respassa pyytäessäni avainta, mieleeni juolahtaa: Ai niin perkele, se Lenkkerihän tulee tänne ensi keskiviikkona ja sotkee taas kaikki paikat! Täytyy kai tulla sitten itsekin ensivuonna pitämään jälleen järjestystä yllä.

Alkoivat taas Turkin puolelta härnäämään, niin lähettivät jenkeistä tällaisen suojelusmiehen meidän turvaksi. Vittu se mitään turvannu! Ryyppäs meidän kanssa ja joi vielä mun rahat! Pitkään sain vielä maksella sen laskuja eri baareihin sen lähdettyä. Lakaisin vielä kadutkin siinä joutessain, kun jäi luppoaikaa.

Euroopan huonoin tatuointistudio - kilpailu on saatu päätökseen. Se löytyi TV-kanava nelosen johdatuksella Rodokselta. Sattumalta paikalle osunut Tarmo (nimi muutettu) intoutui lafkaan koekaniiniksi 70 € korvausta vastaan. "Juma, sillähän saa melkein parikymmentä unskipakettia Merjalta" tokaisi Janne ja hyppäsi auliisti lavitsalle tatuoitavaksi. Tällaisia ei tule Suomessa ainakaan heti vastaan Turun Karibiassa. Vavahtakaa.

Ilmeisesti Rodosvaimoni on salannut minulta joitain asioita. Tällainen lehtolapsi (vasemmalla puolella vaimoani. Ei se mikä on äärivasemmalla) tuli ja pyysi minulta viikkorahaa. Koska tyttö oli kaunis, annoin hänelle oitis senhetkisen rahavarantoni. Käyttämättömän possujuna lipun ja Mihailiksen lupauksen ilmaisesta drinkistä Demiksessä. Isästä en tiedä, mutta kauneutensa on ainakin perinyt äidiltään.

Upi, vanha boxari, näyttää heittäneen pyyhkeen kehään ja esittelee mielivaltaisesti vesipulloaan. Todellisuudessa Upi vei vedet parvekkeella kasvaneille rikkakasveilleen ja oikeasti nautti meidän kanssa jekkua kuin kuka tahansa suomalainen korrekti mieshenkilö.

Kuka vielä puhuu, että Kreikka ei ole sijoittajien paratiisi. Minäkin ostin siellä kiinakaupasta 4 sukellusmaskia ja 2 snorkkelia kympillä ja menin lähimmän hotellin altaalle pitämään sukelluskurssia. Ruotsalaisia oli tulossa kurssille tungokseksi asti. Tökkäsin ne altaaseen ja sanoin, että hengittäkää. Ne kaks, joilla ei ollu snorkkelia valitti että Det gör inte. Kerroin, että se on vaan asennekysymys ja painoin jalalla Ullet pinnan alle. Taas säästyi parin snorkkelin hinta. Kuvasta näkyy, kuinka monta turhaa snorkkelia olen säästänyt.

En tiedä onko tämä mainostamisen arvoinen asia, mutta Reflectionista saa tätä kauheaa tököttiä myös sievänä paukkuna. Underbergiä.

Albatros baarin kaunis seireeni Sofia. Tykkää myös nimestä Suffeli. Janne kastoi hänet tällä kauniilla nimellä. Hyvin herttainen persoona.

Vaimoni suorastaan asuu tässä baarissa! Jos menen sinne päivällä, niin toki hän kantaa miehelleen (minulle) frappen hedelmöitettynä pienellä zipillä metaxaa, mutta miksi hän sen jälkeen enää siellä viipyilee? Miksi hän ei istuisi miehensä vieressä ja toteuttaisi tämän pienempiäkin toiveitaan? Ai niinkö? Vai niin. Hän on siellä siis töissä! Ensivuonna alkaa uusi järjestys tässä perheessä! Ja minä olen maksanut aina frappesta perhepiirissä!

Eija. Ihanan hiljainen huonekaveri. Siivoojakaan ei olisi päässyt hiipimään hiljaisemmin huoneeseen. No otettiin me joskus paukkua parvekkeellakin. Mutta me ollaankin tunnettu jo nuoruudesta asti. Jos joku tarvitsee mukavaa huonekumppania, niin tässä on sellainen. Uskallanpa jopa luvata, että ensi kesänä Eija pistää paikat järjestykseen ja Turun pojat kuuntelee nöyrästi.

Raimo. Loppulomani aikana tilasin tontille tällaisen kanttiiniauton kun jäi vähän juomatonta rahaa ylimääräiseen käyttöön. Jääkylmä bira tuotiin käteen nostamalla käsi ylös. Ja kaupan hinnalla. Jäätelöä ja nakkisämpylöitä myös. Tontilla!

Jouni on lähdössä "tontille". Raimo meni jo.

Elävää musiikkia on muuallakin, kuin Cheekin konsertissa. Ja vielä parempaa. Olemme tässä isännöimässäni Wallet Open tapahtumassa.

Raimo voitti Apollo-matkojen arvonnassa Lindoksen reissun kahdelle hengelle yhden hinnalla. Mutta koska hän vastustaa massaturismia, vaihtoi hän matkan järkevästi yhteen drinkkiin. Lisäksi juodessamme yhdestä lasista, säästämme Demiksen tiskaajan työtaakkaa.

Otos vuoden 2014 toisesta mölkkyturnauksesta palmuaukiolla. Ylivoimaisena voittajana Lahden-Pekka pokaali kädessään. Kisa oli erittäin rankka ainakin yleisölle, jotka joutuivat juomaan lämmennyttä olutta puiston penkillä.

Kaikkea se meri kuljettaa Rodokselle Turkista asti. Huomionarvoista on lipevä ja laiska asento, vaikka maahanmuuttaja ei ole vielä edes noussut rantaan.

Luotettava ja ystävällinen oikeaa kultaa myyvä kauppias Griva kadulla, hieman Esperia hotellilta eteläänpäin. Älä myy romukultaasi suomalaisille huijareille, vaan tuo ne tänne. Saat varmasti paremman tarjouksen. Kaupat sujuu ihan suomenkielellä.

Lieneekö vastarannalta taas ripoteltu papatteja mereen, kun Kos:in pikavuoro pyyhkäisi ohi ihan rannan tuntumassa.

Stadilaisii kaiffareita tsiigaamassa Klubin matsii Albassa. Tsilari Niko on stäränä kun se on nykyään slandannu Klubin messiin.

Vasilis viinakaupassaan hotelli Athenan kulmilla. Parikymmentä vuotta olen piipahdellut tässä putiikissa. Nykyään saattaa mennä tuntikin tuolla maistellessa granaattiomena-ouzoa.

Härmän Liikenteen edustaja esitelmöi Analle liikennesääntöjen poikkeavuuksista Suomen ja Kreikan lainsäädäntöjen pohjalta. Anaa kiinnostaa ihan vitusti.

Tämä kuva ei ole tältä kesältä, vaikka samoja naamoja tässäkin on. Otos on synttäreiltäni 2011. Mutta kuvassa on ystäväni ja hengellinen veljeni Sampo vasemmalla. Ihana Satu ja miehensä Sampo haluavat lähettää terveisensä meille kaikille. Mutta minä tiedän jotain. Minulla on salaisuus.