Ystävälliset paikalliset ovat perustaneet minulle oman baarinkin. Täytynee piipahtaa harjakaisissa.

Rantabaari tuulisella rannalla. Ei täällä mitään toasteja tai jäätelöitä myydä. Mutta viinaa saa, eikä maksa mitään.

Krister, Helena, Jiipee, Raimo, Päivi, Juha ja Mikko. Tässä olis muuten seitsemän veljestä, mutta noiden kahden pitäis tehdä sukupuolenvaihdos leikkaus.

Olkaa mitä mieltä tahansa, mutta kansantanssi voi olla hyvinkin huvittavaa katsottavaa. Etenkin kreikkalainen sellainen juopuneen härmäläisen esittämänä.

Kun ostat yhden linssin, saat toisen kaupan päälle. Raimo lähti myymälästä kesken kaupanteon.

Tämä on Nikon paikka. Tiskin takana paukut sekoittelee Irini. Asiakaspuolella Sampo ja Terhi. Täältä lähtee myös Sampon vetämä puksujuna LUXiin. Täällä saatat kuulla myös viimeisimmät "kaupungilla tapahtuneet".

Kristoksen ja Janniksen menomesta, jossa ei mitenkään, ei sitten kertakaikkiaan voi välttyä juomasta Jägermeisteriä. Täällä voit myös heittää tikkaa. Asiakaspuolella sinua palvelee iloisesti hymyilevä Mirva.

Eliten rauniot, joista on vain muistot jäljellä ja nekin joskus hatarat. Vittu kyllä me siellä ryypättiinkin. (Löysin tuon ruman sanan nykysuomen sanakirjasta, eli kai sitä saa käyttää).

Voisi luulla, että siinä on joku albaani ottamassa aurinkoa, mutta kyse onkin "dogfish" otuksesta. Herrat siinä miettivät, että vietäisiinkö päivällispöytään vai patjalle.

Tässä ollaan menty 15 vuotta ajassa eteenpäin. Ollaan yhä Sampon kanssa kaveruksia.

Moni pariskunta lähtee pikkutunneilla baarikadulta virkistäytymään tuuliselle rannalle.

Vihannesmyyjän veikeä ajopeli ja katolla pitää olla tietysti mainoskrääsää. Tällä jos millä tulee tomaatit perille tai sitten ei.

Kreikkalainen vesimittari hässäkkä. Yksi on joukosta poissa, eli viety parempaan käyttöön ouzopannun kylkeen mittaamaan bruttokansantuotetta.

Mää, Mirva ja Kristos Trafficissa tuhlaamassa hyvää juopotteluaikaa jonnenjoutavaan poseeraamiseen.

Päivän ensimmäiset synttärikekkerini tuulisella klo.10.00. Rannalla läikkyy, mutta juomassa riittää. Kuvassa Raimo, Minä, Ate ja Juha. Tuhkakuppia riittää noin kilometrin verran ja vessa on ihan vesirajassa.

Niin kovasti halusi Helena pysyä Stefanin baari eriössä, että edes kolmen ihmisen voimin ei häntä saatu jättämään tätä Rodoksen Taj Mahalia.

Kuvassa kaukomatkailija Kauko ja Minä. Eli Demiksessä ollaan ja nautitaan kotimaisesta atmosfääristä.

Vakituiset Rodoksen kävijät Tarja ja Mikko saivat eittämättä heille kuuluvat Rodos-Diplomit toimitettuina pormestarin toimistosta. Kyllä nyt kelpaa olla suut maireasti.

Viini ja makkara maistuu meille rantojen kiertäjille illan päätteeksi vaivaisen leirinuotion äärellä, ennenkuin vetäydymme pusikkoon hyvin ansaitulle levolle. Rihkaman kaupustelu jatkuu sitten aamulla.

Minä ja puolet kuvasta täyttävä kollega Jouni R. Kataja. Keskustelemme juuri siitä, kuinka saisimme Rodoksen turistivirran vähenemään, jotta jäisi meille enemmän tilaa baareissa humuamiseen. Ja kyllä niiden juomalasien tilavuuttakin voisi nostaa. Ja Ellin-ranta naturisteille. Ja kaljaa kioskeihin...jaa, sehän olikin jo...