Janniksen,Kreikkalaisen jumalan sivut

In Memorian

Sain tietää, että Elite on menetetty suurelle rahalle. Sinne rakennetaan ja muokataan toimistoja ja asuintiloja. Mitä nämä uudet rakennuksen käyttäjät tietävät yhteenkuuluvuudesta ja ilonpidosta, jotka niin erottomasti kuuluvat tähän rakennukseen. Mitä he tietävät niistä iloisista ja murheista, jotka nuo seinät kätkevät sisälleen. Tuleeko Tsambiko kenties heille kertomaan hyvän reseptin krapulaan tai Stelios kertomaan vitsejä aamutuimaan. Tuskinpa. Tuon talon historia ja sen myötä samaan rakennukseen liittyvä monen ihmisen kohtalo, jää vain meidän, siellä asuneiden ja siellä ilon hetkiä nauttineiden, suomalaisten laatuturistien mieliin. Suuri kiitos mielestäni kuuluu Eliten siivoojille, jotka ymmärtäväisesti jaksoivat hoitaa meidän asioita: niin lakanoita, kuin myös omia pyykkejämme. Haluanpa kiittää myös Tarja Policroni:a ja Annea ihan Hassen ajoilta asti, jotka vieläkin muistavat minut ja tulevat juttelemaan nähdessämme.
Muistelemme joskus Pepeä, Petteriä ja muita humuja haaveillen. R.I.P. Pepe.
Elite oli mulle kuin toinen koti. Sieltä sain aamiaisen, jonka tarjoili aikoinaan Skevos, ja respassa oli loppuun asti Tsambika, asiallinen liikenainen, joka lopuksi heltyi minulle ja tarjosi aamiaiset alennettuun hintaan, koska olin hotellille kuin oma poika. Sain myös Eliten johtajalta sillointällöin ilmaiset paukut. Hän kerran lupasi minulle baarista mitävain! Otin tarjouksen vastaan ja tilasin tuopillisen ouzokolaa. Aamu lähti hyvin käyntiin. Voi voi. Tuohon hotelliin liittyy niin paljon muistoja! Kerran alakerran parvekkeelleni synnytti kissa pentueensa. En hennonnut niitä häätää, joten hoidin niitä loppulomani hyvällä menestyksellä.  Yhden kerran taas olin iltakävelyllä Carloksen, hotellin koiran kanssa, kun rantakadulla tuli vastaan japanilaisia, jotka alkoivat ottaa valokuvia meistä ja salamavalot vilkkuivat. Carlos suuttui tästä ja hyökkäsi kuvaajien kimppuun, mutta sain kiinni kaulahihnasta emmekä saaneet puikoilla syötävää ruokaa. Kerran taas saavuin kaupungilta uupuneena ja nukahdin Carloksen rinnan päälle Eliten eteen kadulle, mutta aamulla Carlos vielä murisi autoille herätessäni, eikä päästänyt yhtään ajoneuvoa ohitse suojellessaan minua. Voitte kuvitella sen kreikkalaisen huudon ja väittelyn. Ennenkuin paintball pyssyjä oli keksittykään, pidettiin Elitessä vesimelonisotaa. Tosin pojat kyllä maksoivat sitten huoneen siivouksen. Summa summarum. Kun niin moni ihminen, joka Elitessä on asunut, kertoisi tarinansa, huomaisimme, kuinka tärkeä paikka se on meille ollut. Mutta maailma menee menoaan, koitellaan pysyä perässä.
ps. kerran, kun olin aamukahvilla erään suomalaisen kanssa, tuli hänen vaimonsa alas huoneestaan ja osti tiskiltä ison kaljan,tuli miehensä luo ja kaatoi oluen aviomiehensä päähän sanoen: "heti sitä aamusta istutaan jonkun kreikkalaisen hampin kanssa ryyppäämässä". Nainen oli sekä oikeassa sekä väärässä: Olen toki kreikkalainen jumala, mutta juotiin vain kahvia.
Näin saattoi käydä vain Elitessä.

Kuva ajalta, kun pikkupoikana kiertelin Rodosta. Harrastin silloin näköjään kalastusta verkoilla.