Janniksen,Kreikkalaisen jumalan sivut

No niin. Taas hurahti 3 viikkoa Rodoksella tuosta vaan. Näin iäkkäällä ihmisellä, kuin minä, aika menee muutenkin nopeasti, saatika sitten, kun nautiskelee hieman
muistinmenetys juomia. Ilmat pysyivät kohdallaan, eli 30 paremmalla puolella, vaikka yhtenä viikonloppuna noustiin hivenen yli 40 celsiusasteen. Nivelet siinä vaan
notkistuu ja käynti muuttuu juohevaksi. Käytöskin on silloin letkeämpää, kun joutuu herkeämättä imeskelemään raikkaita ja mehukkaita ananas-vodkia. Välillä kylmä kaljakin
on suurenmoista ja pari fisua siihen perään. Puhumattakaan teho-frappesta. Pikku hiprakassa olo on tärkeää lomailussa, mutta jätetään sen kehuminen toistaiseksi ja
mennään toisarvoisiin asioihin. Hammaslääkärini sanoi äskettäin, että pitäisi välttää happamia juomia ja mehuja. Ne on jatkuvasti käytettynä  vahingollista kiilteelle.
Joudunko nyt tulevaisuudessa juomaan ananas-vodkani ilman ananas mehua? Mutta takaisin Rodokselle. Tänä vuonna tuli monena päivänä vietettyä aikaa Rantatontilla.
Asiaan vihkiytyneet tietävät, mistä puhun. Erityisesti odotimme aamupäivän tunteina Blue Star Ferriesin ohikulkevaa isoa laivaa. Kun laiva on kulkenut ohi, tulee n. 15
minuutin jälkeen pieni tsunami useiden peräaaltojen muodossa rantaan, huuhdellen liian lähelle vesirajaa asettuneiden tyhmien turistien leirit lähemmäs Turkin rannikkoa.
Tämä huvinäytös tapahtui monena päivänä. Jos huomaamme, että vaaravyöhykkeellä on suomalaisia, saatamme toki heitä varoittaa, että drinkkinne voivat kohta laimentua,
mutta vieraspaikkakuntalaiset saavat olla niillä sijoillaan. Olen myös vuosien varrella seurannut tontin ohi liitäviä turismoja vetovarjon kyydissä. Olen pitänyt sitä rahan
tuhlauksena, koska lentelyn hinnalla pörrää hyvinkin illan Rodoksen yössä. Kuinka ollakkaan, äkillisessä mielenhäiriössä ja mietoa sidukkaa nauttineena, päätimmekin
erään tutun kanssa rientää tuohon härveliin. Kokemushan olikin ihan miellyttävä. Viittoilin vielä yläilmoista kipparillemme, että laskisi meidät ihan siihen leirimme kohdalle ja kreikkalainenhan tekee mitä vain, kun maksetaan. Melkein saatiin kuivat tupakat kavereiltamme tontilta mukaan, mutta samalla matka jatkuikin taas kohti yläilmoja. Kivasti näkee korkealta kaupungin yli vähän toisenlaisesta perspektiivistä.
Tontilla aina sattuu ja tapahtuu. Eräskin seksiaddikti (ilmeisesti ulkopaikkakuntalainen) tarjosi siinä pienen kivenheiton päässä tyttöystävälleen uikkarinlahkeesta mutteria
suupieleen. Kaikenlaista. Takavuosina eräs mies istuskeli tontin läheisyydessä ja nosteli jalkojaan outoihin asentoihin. Olettamus oli väärä, jos luulette hänen harrastaneen
jooga-asentoja. Hän niitti pienillä saksillaan bikinirajaansa. Ihan siitä genitaalien vierestä. Myöhemmin jonain iltana hänet tunnistettiin tupakalla erään Gazouli kadun nimeltä mainitsemattoman hotellin sivussa kokin puku päällä. Jos sen hotellin ravintolasta tilaa mukaan pizzan, kannattaa lukea tarkkaan pizzalaatikon pikkuteksti: "Saattaa
sisältää pieniä määriä häpykarvoja." Iltapäivä- ja iltaelämä oli Rodoksella ennallaan.  Taksilla pääsee kaupunkialueella haluamaansa paikkaan vitosella. Kannatan toki jalkaisin
kulkemista, mutta aina ei viitsi öisin, kun on kiire baarista toiseen. Baarikadulla oli tänä vuonna villityksenä ilokaasu-ilmapallot. Niitä sai vitosella baarikadun mestoista.
Aamuisin tyhjiä ilmapalloja oli baarikuja täynnä. Enemmänkuin vappuna koko suomessa. Kuulinkin, että sairaalan ensiapu onkin ollut täynnä toipuvia ällinsä menettäneitä
nuoria ja siksi ambulanssi päivysti öisin baarikadun päässä antaen ensiapua tajuttomille juhlijoille. Ihme touhua. Tänä vuonna Demis baarin karaokelaulufestivaalikilpailu
järjestettiin tiistai-iltaisin. Jo kolme kertaa voittaneena tuon vaativan kilpailun, annoin tänä vuonna muidenkin yrittää haluttua voitto diplomia. Toki kävin joitain kertoja
siellä iltaisin avaamassa kitusiani ja antaen asiakkaiden suu ammollaan ihailla hilpeiltä huuliltani purkautuvia sulosointuja. Tasapuolisuuden nimissä kävin myös ääntäni
korottamassa Albatross- ja Reflection baareissa. Nuo, kun kaikki paikat ovat siinä hoipertelun etäisyydellä toisistaan. Ei pidä kuitenkaan luulla, että koko matkaani olisin käyttänyt vain käymällä moikkaamassa tuttuja baarinomistajia. Olin myös sattumalta mukana järjestämälläni autoretkellä. Onneksi etupenkillä, jossa sain antaa kuljettajallemme ohjeita ajoreiteistä. Kuljettaja oli ensiluokkainen ja siitä kiitos hänelle. Nimiä en tässä voi mainita, koska tämä näkyy kaikille ihmisille, mutta tapahtumista voin toki kertoa. Minibussissamme oli 9 henkilöä, eli ihan täys keikkabussi ja kävimme joissain toisille jo tutuissakin paikoissa, mutta sitten ohjasin ryhmän itselleni jo tuttuun hiljaisuuden kylään, jossa muut ryhmäläiset eivät olleet käyneet, Salakokseen. Tuntui,
että hiljainen Salakoksen kylä on ottanut myyntivaltikseen myös hitauden. Puolen tunnin jälkeen tilauksistamme tarjoilija alkoi pikkuhiljaa kantamaan juomia tien toiselta puolen pöytiimme kuiskutellen. Tämäkin on erikoista, että baarin pöydät sijaitsevat baarista nähden tien toisella puolella ja poliisiaseman pihalla. Mutta kiirekös meillä, vaikka joku jo siinä alkoi hermostumaan tarjoilun verkkauteen. No
Salakoksessa Salakoksen tavalla. Itse olin koko ajan tyytyväinen. Kiertoajelu  periferiassa meni mainiosti. Olin myös mukana perinteisissä Mölkkykilpailuissa pariinkin otteeseen assistentin avustajana. Ne ovat mukavia tapahtumia, koska ne
keräävät paikalle kaikki suomalaiset ystävät ja ystävän ystävät yhteiseen pussikalja tapahtumaan. Eikä se ole pelkästään mitään piirileikkiä, vaan palkintoja jaetaan runsaasti ja voittaja saa myös teetetyn pokaalin! Koska olen itsekin vähän sellainen tapahtuma järjestelijä ja yhteisen hyvän ylläpitäjä, koetan ensikesänä järjestää kynnellekykeneville minigolf turnauksen! Siinä sitä hermo lepää, kun koettaa saada
palloa poteroon! Ja dopingi on sallittua, ellei suorastaan vaatimus! Tässä tämän kertainen Rodostarina. Tämä on melkein yhdeltä istumalta kirjoitettu ja jos
minulle tulee aivosopukoista vielä jotain lisättävää, niin lisäilen. Käykää siis välillä tarkastamassa tilanne ja laittakaa kommentteja. Kommentit ovat myös  jatkumoa kirjoituksilleni ja niitäkin haluavat lukijat nähdä. Oikein mukavaa ensi
kesän odotusta toivottaa Teidän Jusa!