Janniksen,Kreikkalaisen jumalan sivut

2006

Kesäkuun alku 2006, Elite hotel, Rodos. Olen ottanut
Loma-Matkoilta 8 viikon "pelkät lennot"-matkan tälle
auringon ja ouzon saarelle ja istuskelen hotellin
aulassa leveästi, ystäväni Stelioksen kiikuttaessa juuri
kylmää, antaumuksella valutettua Mythos-olutta eteeni.
Tähän matkustustapaan ei nimensä mukaisesti kuulu edes
kuljetuksia kentältä minnekään, mutta pääsin tutun opas-
Tarjan ja viehkeän luonteeni avulla samalla bussilla
muiden iloisten matkalaisten kanssa tähän tuttuun paik-
kaan. Stelios roudaa jo toista olutta. "Ei maksa mitaan
ustava, johtaja tarjoaa". Tuttu lause tässä hotellissa.
Kuitenkin tuo lause "ei maksa mitään" ei pidä tänäkään
vuonna paikkaansa kohdallani. 8 viikon matka maksoi vain
530€, mutta tulen tuhlaamaan vielä n.5000€ "kaikkeen
kivaan". Otan huoneen Elitestä aikamääreellä "toistai-
seksi. Hurvittelen kaupungilla, tapaan tuttuja baari-
mikkoja, makaan rannalla ja syön mansikoita.Caramella
baarissa pyydän vihdoin Jorgosta hommaamaan mulle jonkun
kämpän loppuajaksi. Seuraavana päivänä asunnonvuokraajan
piti tulla Caramellaan klo.10.00, mutta tulikin klo.13.00.
Ei haittaa mua.
 
Vuokraajalla oli 2 kämppää vuokralle
tarjottavana. Mentiin sen mopon kanssa katsomaan ekaa ja
ilmoitin, että tämähän sopii mulle perkeleen hyvin: asun-
non etuovelta oli vain 13 askelta ystäväni Stefanin
baarikompleksiin. Eikun takaisin Caramellaan, ettei olut
väljähdy ja nimet papereihin ja avaimet taskuun. That´s
it. Vuokra oli 250€/kk. sisältäen olkkarin, kylppärin,
erinäisiä huonekaluja tärkeimpänä sänky sekä jääkaappi,
oma piha ja keskellä kaupunkia. Sanoin Jorgolle, että anna
miehelle parin kuukauden vuokra, koska olin luovuttanut
kaikki rahani Jorgolle käytännön syistä. Ei tarvinnut
säilytellä rahoja missään safetyboxeissa ja sain häneltä
aina tarvitsemani määrän. Ja aina oli Caramellassa piikki
auki.

Seuraavana aamuna kirjauduin ulos Elitestä ja
respan täti Tsambika sanoi, että kun olet meille kuin
oma poika, niin saat täältä aina aamiaisen pilkkahintaan
(3€). No, välillä se oli 2 joskus 1€. Sitten alkoi tämä
evakko uuteen asuntoon laukkuineni ja sehän muodostuikin
omaksi seikkailukseen. Ystäväni Matti ja Repa lähtivät
saattamaan, koska tarvitsin tietysti tupaantuliais vie-
raita. Matkalla kuumassa ilmanalassa jouduimme tuon-
tuostakin nauttimaan virvoittavia juomia erinäisissä
kievareissa saapuen viimein omalle avenuelleni.(lue:
kuja). Mulla oli avain kädessä, mutta en oikein muis-
tanut, että mistä ovesta piti mennä sisään. Ongelmaa
hankaloitti vielä se tosiasia, että kädessäni oli 3
avainta, joista 1. oli etuoveen, 2. välioveen ja 3.
huoneeni oveen. Raplattuani avaimia useisiin oviin,
päätin luovuttaa ja kysäistä neuvoa jo tovin toimiamme
seuranneelta kreikkalaiselta porttiaitaan nojanneelta
miekkoselta. Mies ei puhua pukahtanut mitään, mutta
osoitti päivettyneellä kreikkalais-sormellaan vasta-
päiseen oveen. Mistä lie tiesi. Avaimet sopi lukkoihin
ja pääsimme sisään. (myöhemmin sain tietää, että sama
hemmo on alueen talonmies ja suomalaisen naisen kanssa
aviossa. Kaveri ruiskutteli jälkeenpäin vettä päälleni
joskus vesiletkusta leikillisesti kaupungilta tullessani)

No niin. Matti oli ostanut tupaantuliais pullon jo mat-
kalla ja Repa lähti ostamaan limua ja kuppeja. Aloitim-
me pihalla normaalit tupaantuliais rituaalit, jonka
seurauksena talon huoltomies tuli sanomaan, ettemme
saa pitää tälläistä meteliä keskellä päivää. Siesta nääs.
Siirryimme sisätiloihin, mutta ääni oli yhä liian kova
hänen mielestään, vaikka ei ollut edes mitään soitinta
mukana. Ainoastaan pelkkä suomalainen keskustelun
sorina höystettynä muutamalla ärräpäällä. Kaveri uhkasi
jo häädöllä, vaikka juuri olimme päässeet suurella vai-
valla vasta ensimmäistä kertaa huoneeseeni. Koska en
suinkaan halunnut suututtaa huoltomiestäni, päätimme
suosiolla siirtyä etäämmäksi 13 askeleen päähän ystäväni
Stefanin baariin. Loppupäivästä en paljoa muista, mutta
kerrottakoon se, että viikon ajan aina tutkin avaimiani
sytkärin valossa kotiin tullessani etsien oikeata
avainta kuhunkin oveen, kunnes keksin, että käytävässä
oli valokatkaisinkin. Helpotti muuten aika tavalla
ulkomailla asumista.
 
Kujani varrella, vastapäätä Skevoksen
(entinen Eliten aamiais vastaava) pitagyros baaria on
kioski. Aina lähestyessäni kioskia ostaakseni askin
tupakkaa, heitti myyjä mulle jo valmiiksi askin Assosta
tiskille ja ohimennen vastavuoroisesti heitin hänelle
kolikot ja tavara vaihtoi näin omistajaa. Tapanani oli
myös ostaa rannalle mennessäni läheisestä kaupasta
täytetty sämpylä. Auta armias, jos en huomannut tätä
tehdä jonain aamuna, niin kaupan täti melkein juoksi
perään ja huusi: "Jannis, Jannis, you forget you breakfast"
En vieläkään tiedä, mistä hän nimeni tiesi, mutta
ilmeisesti puskaradio ei kreikkalaisillekaan ole vieras
käsite.
 
Aivan samoilla kulmilla, pari vuotta sitten,
olin vaasalaisen ystäväni Lassen kanssa maailman pienimmässä
baarissa, jossa oli pöytä ja kaksi tuolia. Kysyin
naapurin suutarilta, että saanko laulaa tässä ja hän
ilmoitti, että kyllä, mielellään. Lauloin siinä risteyksessä
aarian La Donna I Mobile, ja ihmiset olivat haltioissaan.
Autoilijat pysähtyivät risteykseen kuuntelemaan ja mikä
hienointa, naapurihotellin parvekkeelta ripoteltiin
päälleni kukkien terälehtiä. Onnekseni ei koko ruukkua.
Suutari taputti käsiään ja pyysi lisää, mutta ei makeaa
mahan täydeltä. Oluttakin pitää mahtua. No, menin nyt
menneisiin asioihin, mutta kun näitä muistoja on.
 
Eli kesään 2006. Aikani kului suurinpiirtein kävellen viiden
eri baarin väliä: Caramella, Stefan, Albatros, Riviera hotelli
ja Krona Bub. Siis vietin ajan ihan kaupunkiloman tyyliin.
Tosin olin yhtenä päivänä erään humalaisen poliisin
kyydissä ja käytiin eräässä ruotsalaisten valloittamassa
rantahotellissa Ixiassa. Sain pyytämättä eteeni jäätelö
tötterön ja ison lasin olutta. Piti uimaankin mennä,
mutta en ehtinyt muilta kiireiltäni. Uimisesta tulikin
mieleeni, että takavuosina olin kerran Mandrakin satamassa
ryyppäämässä eräässä kreikkalaisen ystäväni laivassa.
Kapteeni nosti pöydälle kaksi putelia viinaa, eikä niistä
voinut tietenkään kieltäytyä. Lähtiessäni paatista, koitui
laivan ja laiturin välinen riippusilta kohtalokseni.
Aikani keikuttuani sillalla olin kuin linnanmäen
laitteissa ja tipuin satama-altaaseen. Ajattelin, että
kun kerta Rodokselle on tultu, niin pitäähän uimassakin
käydä välimeressä. Paatista heiteltiin mulle kyllä pelastus
renkaita, eli ei mitään hätää ollut suinkaan.
 
Palataanpa asiaan. Elämäni Rodoksella 2006 kesäkuussa oli normaalia
läträämistä kunnes senaattori Raimo "Rambo" Karhunen
saapui paikalle hyökyaallon lailla. Pistin kiitokseni
Zeukselle siitä, että lähetti luokseni Raimon airueineen
piristämään mielialaani. Myöskään väheksymättä Oulun Päivin
mukanaan tuomaa ilopilleriyttä. Tästä alkoi tervetullut
alamäkeni positiivisessa mielessä. Mikä onkaan sen parempaa
lomalla kuin Raimo, muu seurue, makeat tomaatit ja hövelit
baarimikot. That´s it. Itse olen alempaan keskiluokkaan
kuuluva hyvätuloinen 2 auton omistaja ja Rodoksen tuntija,
ikuisen onnen etsijä (rikkaat perijättäret huom.) sekä
kreikkalainen jumala. Loppuaikani oli heinäkuun päättyessä
paljolti keskustelua kreikkalaisten kanssa heidän
geopoliittisesta sijainnistaan Turkin naapurina ja tähän
liittyvistä kansallisista mielipide-eroista sekä
identiteetti ongelmista. Kaikista v. 2006 minulle tapahtuneista
asioista Rodoksella en voi näin julkisesti puhua
loukkaamatta nimeltämainitsemattomia kansoja, mutta jos
näemme kesällä Rodoksella voin valaista asiaa.