Janniksen,Kreikkalaisen jumalan sivut

Näin kaikki tapahtui

Huihai

Niin sitä taas kulahti 4 viikkoa otsikon mukaisesti kuin Ikaroksen siivillä. Tapahtumaköyhä loma ei suinkaan ollut, ei toki, sainhan ostettua itselleni aurinkolasit. En nyt aio kirjoitella tätä juttua kronologisesti, vaan muistelen asioita sieltä täältä, mikä on välttämätöntä, koska muistan asioita sieltä täältä.
  Yksi oikein kiva tapaus oli se, kun kävimme Caramellan Jorgoksen mökillä. Olen piipahtanut siellä ennenkin, mutta nyt sellaisen pahamaineisen huliviliporukan kanssa. Oli autonkuljettajaa, varastoneitiä ja metallimiestä. Oikein puistattaa vieläkin, kun ajattelen...Mökillä kuitenkin oli mukavaa, kuten suomalaiset tietää, mutta huomauttaisin silti Jorgolle piharuohon pituudesta. Vähän oli jäänyt tuo viikonloppuleikkuu tekemättä, kun oli metriseksi päässyt valahtamaan. Leikkuupuimuri pitäisi paikalle saattaa. Hedelmäpuitakin sieltä löytyi monenlaista, eli mökkihöperöksi ei siellä pääse tulemaan, sen verran oli vitamiinia varren päässä. Istuskeltiin siinä terassilla ja maisteltiin lämmintä olutta. Käki vain puuttui kukkumasta. Yhtä vain jäin kaipaamaan; mökkilaituria. Mutta ymmärtäähän sen kun ei ole järveekään.
  Maanjäristys. Nii-i. Yhtenä aamuna istuskelin sängyn reunalla lähteäkseni kohta aamiaiselle, kun huonekalut alkoivat liikkumaan ikäänkuin poltergeist olisi kämppään tullut. Koska itse olin ainoa sellainen ja koko hotelli liikahteli, ajattelin olisiko Rampe tullut saarelle, mutta kyllä se ihka oikea muanmyllerrys oli. Sitä vatkausta kesti n.10-15 sekuntia ja sitten seis. Joku höyryputki meni pihalla poikki ja kaduille rynnänneitä ihmisiä näkyi, mutta siinä kaikki. Lintsilläkin saa parempaa kyytiä. Kokemuksena kylläkin ihan kiva. Olen ennenkin ollut Rodoksella järistyksessä, mutta silloin olin syvässä unessa (lue:sammuneena), enkä näin ollen mitään huomannut. Jälkijäristyksiä tuli pari kertaa myöhemmin, mutta ne eivät olleet maininnan arvoisia. Krapulassakin tärisee enemmän. Entinen Petit Palais hotelli tosin meni keskeltä kahtia ja kuudes kerros kumartui n.30 senttiä kadulle päin, mutta ahkerat ja vastuuntuntoiset rakennusmiehet korjasivat sen aamupäivän kuluessa täysin uuden veroiseksi. Uretaanivaahtoa rakoon ja laastia päälle. Urtsi käy siis muuhunkin, kuin ikkunakarmien tiivistämiseen. Maastopalojakin siellä oli saaren keskiosissa. Kuulemma joku saarella kesiään viettävä austraalian kreikkalainen oli mökillään päättänyt kulottaa takapihaansa ja siinä tupakkaa poltellessa oli tuli pannahinen päässyt karkaamaan. Korvaus vaatimus n.4 tsiljoonaa € tai vaihtoehtoisesti kaupunginjohtajalle lumumba ja pari kaljaa Demiksen baarissa.
  Mirva ja Sampo. Siinäpä kaksi mukavaa kundia. Heidän kanssaan oli aina hauskaa ottaa vastaan alkuiltaa. Heitä ja minua muuten yhdistää vahva Jägermeister-side. Alkaakin vahvasti tuntua siltä, että jekku on kovasti valloittamassa ykkössijaa kreikan kansallisjuomalta ouzolta. Sampon kanssa usein keskustelimme maailmanpolitiikasta ja siihen liittyvistä globaaleista ongelmista kuten kuinka monta latoa löytyy kossupullon etiketistä. Toivotan Sampolle mukavia lukuhetkiä ja Mirva, toivottavasti näen sut ensi kesänäkin. (Mirva on oikeesti tyttö).
  Tietokilpailut Albatross baarissa ovat jo muodostuneet perinteeksi. Nyt baari Reflectionissa työskentelevä Anne järjesti niitä ennen Albassa ja kuin vahingossa jouduin hänen manttelinperijäkseen. Tosin hänen vaatteensa minun päälläni näyttäisin irvokkaalta transulta. Kysymyksiä kyselin maanantaisin ja perjantaisin, joka on vaikea havainnollistaa, koska joka päivä Rodoksella on lauantai. Mutta vilppiä ei suvaita. Pari kertaa sainkin heristää viinan turvottamaa etusormeani muutamalle lurjukselle, jotka yrittivät urkkia tietoa nettikännykän kautta. Tämä thiilia thaalia tapahtuma oli minulle joskus erittäin raskas työ, koska olin välillä vahvassa krapulassa ja taas toisaalta vahvassa humalassa. Onneksi Sampo oli aina paikalla suomentamassa kysymykseni. Toki Reijo Salmisena olemisessa on myös hyvät puolensa. Palkka maksettiin aina kosteassa muodossa, eikä näin ollen tarvinnut viedä tilipussia kauppaan vaihtaakseen sen kosteaksi. Välikäsien vähentäminen on rationalisointia. Voittanut joukkue sai sitten pöydän koreaksi eli ensi kesänä sitten mukaan kaikki, jotka jaksavat nousta pari porrasta Albatrossin sisätiloihin.
    Tsambika Beachin vierellä olevalle kukkulallekin jouduin taas vastentahtoisesti kiipeämään. Tosin idea oli minun, eli joutaisinkin itseäni Mythos pullolla päähän kolauttamaan. Puoleen väliin asti pääsee autolla, mutta lopun matkaa joutuu nousemaan n. 300 rappusen verran. Jumalauta, että tuli hiki. Harvoin olen ollut niin hiessä muualla kuin saunassa. Huipulla on pieni kappeli, jossa on muutama ikoni helpottamassa syntistä mieltä. Parempi onkin, sen verran tuli noustessa kiroiltua. Näkymät huipulta on kyllä komeat. Liitän sitten kuvia sieltä tuonne linkeistä löytyvään kuvablogiin kunhan kerkeän.
    Synttäreitäni vietin Caramellassa 2.7. Suuret kiitokset kaikille osallistujille, ettei tarvinnut yksin ryypätä ja kiitokset myös kaikista mainioista lahjoista. Etenkin se isänpäivä lahjan näköinen setti oli kiva, missä oli partavesi, suihkugeeli, shampoo ja ginipullo. Kaikki muu siitä on jo käytetty paitsi partavesi on vielä juomatta. Caramellassa tuli muutenkin vietettyä runsaasti aikaa, joka taas johti siihen, että yöllä olin joskus kävelemättömässä kunnossa. Mutta no problem, Jorgon Kawasaki merkkinen taksimopo pääsi taas oikeaan tarkoitukseensa; minun viemiseen hotellille. Suuret kiitokset tästä Jorgos-sedälle.
    Aurinkoakin tuli taas tapani mukaan palvottua. Taikka oikeasti aurinkohan palvoo minua. Olenhan kreikkalainen jumala. Zeuksesta seuraava. Ylöspäin. Tosin jumalana oleminen ja alempaan keskiluokkaan kuuluminen maallisessa olomuodossani asettaa tiettyjä ristiriitaisuuksia. Eli jos palvot minua kreikkalaisena jumalana, niin voit uhrata minun tähteni. Eli otan kernaasti vastaa maallisia uhriraha lähetyksiä ja ne sijoitetaan omaan rodoksen katastrofi rahastooni odottamaan ensi kesän maanjäristyksiä. Tällä tavoin luonnonvoimien edessä voin järkytykseeni nostaa valuuttaa rahastosta ja käyttää sen baarissa itseni lääkitsemiseen. Kiitos etukäteen.
     
   


 

Kuvassa Alban työntekijä Annu yrittää vikitellä meikäläistä rantakävelylle, mutta minä pysyn kovana. Vajaata tuoppia ei jätetä.