Albumi

Pieni maakuntakirjasto heti hotellihuoneeni oven takana. Siis käytävän puolella. Tulihan tuosta usea suomenkielinen kirja luettua. Kreikankieliset jätin rauhaan. Ruotsinkielisiä luin vessassa. Vähän kovaa oli se paperilaatu pyyhkimiseen.

Naapurihotellin suunnittelija on ilmeisesti vannoutunut ouzon ystävä, kun oli unohtanut piirtää oviaukot parvekkeille. Parveke partyille täytyy olla tosi kova hinku tuossa hotellissa, jos aikoo sellaiset pitää.

Näkymä parvekkeeltani vasempaan kintaaseen. Tällainen uloke, eli huoneeni jatke, oli muutenkin minulle aika uusi kokemus. (vrt. aikaisempi tuomioni Marie vankilassa).

Jouni tuntuu miettivän: "ei jumalauta, onko tämä taas tätä!"

Olen tässä erään merisiilin kyydissä matkalla laivayhtiön matkatoimistoon. Kävimme siis varaamassa Jounin kanssa Chalkin risteilyn 23 henkilölle ja saimme kuulla, että kaikkien nimet on saatava lippuihin. Eihän me kaikkien lähtijöiden nimiä muistettu tietenkään. Alettiin siinä sitten pitämään ristiäisiä ja matkalla olikin jälkeenpäin huomattava määrä suomalaisia merkkihenkilöitä. Taisi joku Kekkonenkin olla merellä.

Välitöntä tunnelmaa Albatrossissa. Anita seuraa kun Ari puhuu. Ja pojat kuuntelee.

Riviera hotellini allasalue eli virvoittavat vedet. Perimätieto kertoo, että tämän altaan vedellä on parantavia vaikutuksia. Se on ikäänkuin nuoruuden lähde. Tänä kesänä allas vetikin reunoilleen sankoin joukoin vammaisia, invalideja ja muutoin itsensä loukanneita ja sairaita ihmisiä siinä määrin, että alettiin jo epäillä veden parantavaa vaikutusta. Huoli kuitenkin hälveni baarimikko Janniksen lääkinnällisten kykyjen ansiosta. Kaikkihan tietää, että Janniksen yleisin lause on: "seuraava potilas!".

Tontti on vallattu ja paalutettu. Rantamyyjätkin kiertävät paikan kaukaa tietäen, että nuo alemman keskiluokan edustajat eivät mitään osta. Joku heistä saattaa joskus tulla liian lähelle ja silloin korotamme äänemme huutaen: "fantabiracola smirnoff cigarets and seksi!". He eivät koskaan voi tarjota enemmän kuin mitä meillä on.

Sirpa on juuri kuullut huhun, että tähän pöytään ei muka enään tarjoilla.

Tyytyväisiä ihmisiä Chalkin saarella. Tämä paikka on lintukoto. Tänne palaan.

Ana, Miska ja Sari. Lomani olisi ollut paljon mitäänsanomattomampi ilman heidän paikallaoloaan. Heidän matkatoimistonsa meni konkurssiin joitain päiviä ennen tänne lähtöä, mutta silti he saivat itsensä paikalle. Vaiva oli sen arvoinen. Ihmisen pitää mennä sinne, missä ystävät on. Ja halauksista ei ollut pulaa.

Paras asento Lenkkerin Jussille. Tässä positionissa ei voi tapahtua mitään vammautumisia. Vaikka ainahan voi tippua tuolilta. Varo Jussi, kaakeli on kova vastustaja.

Lepopäivä tontilla. Akvaarion meribiologit kävivät ottamassa meistä näytteitä, koska epäilivät meidän ajautuneen merivirtojen mukana suomenlahdelta. Jouduin oikaisemaan heitä toteamalla, että osa on kyllä Turun saaristosta ja yksi perämereltä Tornion rantavesistöstä.

Ystäväni Jouni perheineen saapuu kohteeseen. Siskonsa Mimmi on tässä vaiheessa vielä arka ja lymyilee tolpan takana, mutta kyllä se siitä sitten myöhemmin riehaantui.

Kari, Nuppu, Reka ja Mimmi. Tyypillinen turkulainen seurue. Kolme miestä ja yksi nainen. Olemme juuri tulleet mitäänsanomattomalta lasipohja veneretkeltä. Emme muista matkalta oikein mitään, mutta eipä siellä montaa ahaa-elämystä koettukaan.

Tornion Jouni toimettomana kädet täynnä tavaroita ja me muut huokaisemme helpotuksesta. Asianomaiset tietää miksi. Oikeasti Jouni on sydämellinen ja herkkä ihminen ja on parhaimpia kavereitani. Toivottavasti näemme taas ensi vuonna.

Reka voitti tikkakisan suvereenisesti. Ja sai vielä kaulaliinan, ettei tule kylmä harhaillessa öisiä kujia.

Jarin kanssa olemme hiomassa tietokilpailu kysymyksien lopullisia sanamuotoja. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Jarin joukkue on ollut usein voittajamarginaalissa. "No harvakseen noita voittoja on tullut. Ehkä muutama per kesä", kommentoi tähän Jari, vaatimattomalla tavallaan.

Sampo koittaa udella Jannelta, että mistä hän on kotoisin. Mutta Janne ei kerro.

Trafficin paikallislääkäri tuli leikkaamaan Katajan varpaankynsiä, mutta ehdotti radikaalimpaa ja pysyväisluonteista toimenpidettä. "Minä voin leikka koko varvas pois. Ei enää onkelma varpaankynsi".

Kuva on otettu Rodoksen Day Care Centerissä, jossa Jouni R. Kataja niin usein valvoo pitäen huolta pienokaisista. Kuka vielä väittää, ettei Rodos olisi lapsiystävällinen lomakohde.

Tää on tätä. Tää on niin tätä.

Autonvuokraus on tänäpäivänä edullista Rodoksella. Vaikkakin rintataskuun vuokraajalle kuuluu pistää kymppi "hyvästä palvelusta". No mikä ettei. Sehän menee veroihin.

Maailman paras Tuija sekä hänen tunnetun maailmankaikkeuden sympaattisin ja mukavin poikansa Henri. Tähän pyhään kolminaisuuteen kuuluu myös edellämainittujen ikonien lisäksi Tuijan tytär ja Henrin sisko...enkeli nimeltä Pauliina. En voi sanoin kuvailla tuon nuoren seireenin hehkeyttä ja silmien kimallusta. (vaikka juuri teen sen). Myös heidän vuokseen jaksan tulla Rodokselle aina uudelleen.

Kyllä on niin mairea hymy isällä ja pojalla kun aurinko paistaa. Ja mikä on ollessa. Ilman paitaa keskellä kesää parvekkeella. Tästähän saisi suomessa jo sakot. Minäkin myhäilen tyytyväisyydestä, mutta sitä ei huomaa, kun otan juuri huikkaa.

Palvelu Trafficissa, rodoksen Medical Health Centrissä, ei rajoitu pelkästään kynsien- ja lastenhoitoon, vaan siellä saa myös henkilökohtaista humalahakuista opastusta suoraan tippapullosta. Tässä trendikkäästi pukeutunut hoitohenkilökunta auttaa herraa, jonka suu on päässyt kohtalokkaasti kuivumaan.

Rodoksen valiotiimi valmiina mitä uskomattomimpiin offensiiveihin. Minä äärivasemmalla, sekä vieressäni ja äärioikealla turkulainen dreamteam, eli samanmunaiset kaksoset Janne ja Jari. Heidän välissään, pitäen valjaksissa näitä villiintyneitä oreja, oppi-isämme Jouni R. Kataja.

Mairea hymynkare huulillaan hän kauhoo lämpimiä välimeren vesiä Chalkin saaren kirkkaissa, turkoosin sävyisissä vesissä, antaen pienen laineenkareen nousta uhmakkaalle leualleen. Kaiken tämän nykyajan puurtamisen ja hektisyyden keskellä, on hänellä hetki aikaa itselleen. Vanhus ja meri, Hemingwayta lainatakseni, tässä yhdistyy kaksi vanhaa elementtiä: pohjoismaalainen jäyhyys ja välimeren rantavesi, johon laskee kreikkalainen ystävällisyyden ja lempeyden joki. Tästä syntyy onnellinen ihminen. Minä olen. Minä elän.

TERVEHDYS!

Olen taas päässyt Rodokselta hyvin ansaitulle lomalle 11 kuukaudeksi suomeen. Joku voisi varmaan väittää päinvastaista, mutta jos olet ystävieni kanssa tuolla saarella 4 viikkoa, niin voin sanoa, että se käy työstä. Ja pekkaspäivistä ei ole tietoakaan. Jo lentokentällä suomessa tapasin monia ystäviäni, jotka olivat menossa samaan kohteeseen kanssani. Jälleennäkeminen oli tietysti riemuisa, mutta hymy hyytyi, kun ostimme paukut terminaalista. Mielettömiä hintoja jostain drinksusta! Samalla hinnalla saa Rodokselta pari pulloa viinaa, enkä minä edes

maksa niistä mitään. No sitten koneeseen. Käytin taas hyväksi koeteltua keinoa, eli pitää odottaa, että minua kuulutetaan saapuvaksi suihkariin. Siinä vaiheessa kone ei ole vielä edes lähdössä, mutta kaikki matkustajat istuvat paikoillaan ja minä saan kävellä esteettä paikalleni. Nice job. Hotellikohteeseemme Rodoksen kentältä saavuimme tietysti ystäväni Henkan kanssa taksilla, kuten alempaan keskiluokkaan kuuluvien immeisten tuleekin tehdä, emmehän toki halua viestittää Rivieran Jannikselle, että meillä mitään rahaa olisi mukanamme. Alakerran piikki toimi moitteettomasti. Saatuani huoneen, vaihdoin heti baari-asun päälle ja lähdin moikkailemaan paikallisia alkuasukkaita. Huomautettakoon tässä vaiheessa, että 4 päivään en edes tiennyt mihin päin parvekkeeni osoittaa. Viidentenä päivänä menin parvekkeelle ja huomasin sen olevan merelle päin. Ihan kiva. Tuo viikonloppu ja seuraava alkuviikko meni aika sumussa, ehdin jopa teettää itselleni räätälillä mokkanahka takin. Sittemmin jo saapui samaan hotelliin keskiviikkona Turun edustusryhmä, Jari ja Janne. Tahtomattani ajauduin kuitenkin heidän vaikutuspiiriinsä. Kai siinä viikko meni ihan törpötellessä. Toki takkini hain ja maksoin sen siinä

ohessa. Se on kiva, kun kreikkalaisessa nahkatakkikaupassa istutetaan mukavaan nojatuoliin ja tuodaan tuhkakuppi eteen ja tarjoillaan ouzoa. Niin ne kaupat syntyy. Loma ei kuitenkaan mennyt täysin hörpöttelyksi, vaan kävimme myös tutustumassa Chalkin saareen. Siellä me 23

ystävää jakauduimme kahteen osaan. Minä ja kuusi muuta ystävää menimme Art hotellin vieraanvaraiseen huomaan ja loput porukasta menivät johonkin toiseen alempiarvoiseen rantaan. Voisin sanoa, että me valitsimme oikein kohteemme. Paikalla oli vain kokki ja tarjoilija. Asiakkaina vain me. Otimme siinä oluet ja kokki lähetti meille ison laarin maistiaisia kaikenlaisista kreku ruuista. Söimme tämän altaallisen tyhjäksi, jonka jälkeen totesimme, että tämmöstä lisää. Tilasimme vielä pariin otteeseen isommat pellit näitä herkkuja, sekä joimme useat oluet plus erinäisiä drinkkejä. Lasku oli lopulta 98 euroa seitsemältä henkilöltä. Erittäin edullista. Tarjoilija vielä tarjosi kyydin satamaan Jounille moottoripyörällään, kun Jouni sitä ehdotti. Kreikkalaisten taloudenpidosta voidaan olla montaa mieltä, mutta ystävällisyydestään he eivät tingi. Jos käyt Kreikassa yhden kerran, saat normaalia palvelua. Jos käyt siellä toisen kerran, he muistavat sinut ja saat yltäkylläistä palvelua. Kun menen tuuliselle rannalle makoilemaan, käyn usein Cactus-hotellin vieressä olevan kioskin kautta ostamassa vettä (jos olen unohtanut täyttää vesipullon huoneessani) ja Assos askin tupakkaa. Toisinaan mies kioskissa sanoo, että ei se vesi mitään maksa: "tipota". Tämä ei ole ystävällisyyttä eikä alennustarjouksia. Tämä on kaveruutta. Jos oikein hakemalla haetaan negatiivisia asioita Rodokselta, niin voisin sanoa, että siellä en saanut pakuriteetä eikä Hiljainen Raimo ollut paikalla. Hän tuli sitten myöhemmin. Toivottavasti baarinpitäjät ymmärtävät häntä. Siis kieliopillisesti. Omasta mielestäni loma Rodoksella ei ole täydellinen, ellei Raimo ole järjestelemässä sitä. (lat. huom. mölkkykisa). Mandrakin satamassa kävimme erään turkulaisseurueen kanssa lasipohjaveneellä piipahtamassa redillä. Se siitä. Ihmettelette varmaan, miksi en kerro enempää tapauksesta. Siksi, koska mitään kerrottavaa ei ole. Jos haluat viettää rauhallisen merimatkan ja olla ajatuksiesi kanssa yksin, niin maksa 10€ ja lähde lasipohjavene retkelle. Oikeastaan veneen lipunmyyjän kuuluisikin ilmoittaa alukseen tunkeutujille, että ” hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää”. Traffic Barin vuotuiset tikkakisat sujuivat odotuksien mukaan, eli minä olin taas loppukilpailussa mukana. Tämä johtuu siitä, että yksi jo alkuerissä pudonneista pääsee Lucky Loserina heittämään finaalissa. Arvonta tapahtuu pyytämällä ohikulkevia ruotsalaisia näyttämään sormella jotain nimeä listalta. Jo toisen kerran svedut valitsivat minut! Arvatkaa vaan paljonko multa menee rahaa kaikkien ruotsalaisturistien lahjomiseen siellä joka vuosi! Jouni R. Katajan kotisivulla varmaan tarkempaa tietoa kisan yksityiskohdista. Linkki Jounin sivulle löytyy luonnollisestikin tuolta sivujeni ”Linkit” kohdasta. Tietokilpailuja Albatros baarissa pidin 3 kertaa. Kaikki kysymykset olivat voittajien mielestä erinomaisia, vaikka hävinneistä jotkut kyseenalaistivat valmiuteni kysyä moisia kysymyksiä. Kyseenalaiset henkilöt olivat ehkä väärällä saarella kysyessään minulta kysymyksistäni. Kysymys kuuluukin: Olisiko heidän pitänyt olla samaan aikaan turkkilaisessa vankilassa. Siellä saa pamppua ensin ja kysytään vasta sitten. Anan perheelle pidin myös pienimuotoisen saarikierroksen ajellen Fiat merkkistä polkuautoa. Kävimme erinäisissä tunnetuissa kohteissa, mutta tärkein paikka taisi olla Lidl, jossa ostoksien (n. 5 kassia) edullisuuden tähden tuli varmaan autonvuokrakin kuitattua. Ainakin, jos vertaa kaupungin minimarkettien hintatasoon. En voi tässä kyllin kiittää kaikkia ystäviäni, joita kohtasin matkan aikana. Kiitos myös vieraille, jotka saapuivat perinteisille synttäreilleni ja kiitos lahjoista. Jotkut lahjat oli varmaan annettu ketunhäntä kainalossa, koska niistä tuli krapula. Monia asioita jäi taas tänä kesänä tekemättä, mutta jäähän sitten ohjelmaa ensi vuodelle. Ensi kesän yksi tapahtuma voisi olla useampipäiväinen istahtaminen Chalkin saaren Art hotellin terassille. Mutta siitä myöhemmin. Kiitos vielä rakkaat ystävät. Ilman teitä en varmaankaan olisi viettänyt näitä kaikkia kesiä yhteisellä saarellamme. En ikinä unohda teitä. En ikinä.

Uusimmat kommentit

20.08 | 08:54

Raimolle henkselit tiedossa ensi kesäksi. Mies tanssii niin että sortsit vaarassa pudota.Harri luvannut toimittaa ko tuotteen lokakuussa 2022 Tiinalle valmiiksi

12.08 | 13:24

Huipputeksti ja hienot kuvat-jälleen kerran! Sana hallussa sinulla,Jusa,edelleen ja joskus sitten elakkeella laitat koko Rodos-historiasi kirjaksi! Ens vuoteen

05.08 | 19:53

Kiitoksia taas hyvästä tarinasta ,jos ens kesänä nähtäisiin.

28.07 | 12:23

Kiitos, Jusa, tämän vuoden 2022 matkaseurastasi! Kiitos synttärijuhlistasi, joissa oli tosi mukava ja välitön tunnelma. Ensi vuoteen Rodolla jälleen! T. Rampo